Eurovaalit lähestyvät. Äänestäjiä pitäisi saada uurnille. Mutta ennusteet eivät lupaa hyvää. Vain joka kolmas äänestysikäinen on kertonut äänestävänsä. Missä vika? Ehdokkaissa vai politiikan sisällössä. Vai olisiko syy siinä että mitä pitemmällä on vaikuttajat, sitä vähemmän vaalit kiinnostaa. Myös ajankohtaa voi syyttää. Eihän nyt kukaan jaksa kiinnostua vaaleista, jotka ovat melkein kesäkaudella.
Juttelin viime vaalien yhden ehdokkaan kanssa työpaikallani ja hän kertoi että oli aika vaikea olla ehdokas, kun nimi ei ollut tunnettu pohjoisessa osassa Suomea. Olisi pitänyt sielläkin käydä, sillä koko maa on yhtä vaalialuetta. Monet puolueet ovat myös laittaneet ehdokkaiksi sellaisia nimiä, jotka ovat joko selkeästi heidän riveissä kakkossarjaa tai sitten muuten vain huithapeleita julkkiksia.
Itse aikoinaan mietin omaa väitöskirjaa aiheena politiikan markkinointi. Mielestäni minkä tahansa tuotteet tai palvelun markkinointi on samaa. Ongelmat ovat samat markkinoidaan sitten tuotetta tai politiikkoa. Joskus politiikko on myös tuote. Tämän saman todisti aikoinaan Kirsi Piha, joka teki gradunsa politiikan markkinoinnista. Esimerkkinä on hänen oma eduskuntavaali ehdokkuus, missä Kirsi meni kirkkaasti läpi.
Politiikon markkinoinnissa moni ehdokas on ottanut käyttöönsä uudet keinot. Melkein jokainen omaa Facebook tilin ja blogin. Heidän tilanne on parempi kuin monen yrityksen. Samaan aikaan melkein jokainen itseään kunnioittavampi lehti ja media on lanseerannut käyttöön ehdokaskoneet, jonka avulla voi löytää ehdokkaan, joka ajaa samoja asioita kuin ehdokas itse. Minä olen näiden koneiden kautta löytänyt aina ehdokkaani. Tosin hakukoneet ovat aina liian mustavalkoisia. Jos tykkää äärilaiden vaihtoehdoista kysymyksissä, niin yleensä löytää ehdokkaita, joiden läpimeno on aika olematon. Kun ehdokas ei ota mihinkään kantaa, niin sieltä löytyy yleensä keskimääräinen suosittu politikko. Julkinen huhu kertoo, että aikoinaan esim. Päivi Lipponen ei ottanut kantaa mihinkään Hesarin vaihtoehtoon, mutta hyvin hän meni läpi eduskuntaan. Tämän takia oma mielenkiinto näihin kyselyihin on laimentunut. Monessa kysymyksessä olisi hyvä jos niissä olisi mahdollisuus valita hiukan laajemmin ja antaa tilaa perusteluille. Tosin teknisesti se on hiukan hankalaa.
Mutta mistä löytyy sitten hyvä ehdokas, joka voisi myös vaikuttaa eurovaaleissa? Kokemuksella on etua, mutta jos ei saa suutaan auki Brysselissä, niin ei tämä ainakaan saa minun ääntäni. Myöskään kielitaito ei ole ratkaiseva, jos hallitsee kielen teknillisesti, mutta ei uskalla ottaa kantaa mihinkään asiaan. Yleistä poliittista pelisilmää kun ei millään testillä voi selvittää. Pitää vain luottaa hyvään tuuriin ja toivoa parasta.
Tämän takia olen miettinyt peliä, jossa itse joutuisi esim. pelaamaan muutamia skenaarioita läpi, jos itse olisi ehdokas. Tällöin joutuisi miettimään niitä eri vaihtoehtoja, joita myös edustajat käyvät läpi Brysselissä. Samaa peliä joutuisi pelaamaan myös ehdokkaat. Siinä huomaisi kuinka paljon ehdokkaat osaavat lobata asiansa läpiviemiseksi. Eikä tulisi vain yhden asian ihmisiä sinne.
Toinen ongelma on, että EU ja Parlamentin rooli on jäänyt liian etäiseksi meille. Kuitenkin siellä tehdään sellaisia päätöksiä, joilla on vaikutusta meidän arkipäivään. Mutta millä tehdä aihe mediaseksikkääksi? Yksi vaihtoehto olisi esim. parlamentin jäsenten pitämä lyhyt ja ytimekäs videopäiväkirja, jossa he aidosti ja selkeällä suomella kertoisi mitä asioita nyt käsitellään parlamentissa ja mitenkä he ovat olleet mukana tässä työssä. Videot voisivat olla esim. YouTubessa. Niitä pystyisi seuraamaan aktiivisesti. Nyt moni ehdokas kun tuntuu hukkuvan Brysseliin neljäksi vuodeksi. Tällä palvelulla olisi kysyntää ja saisimme yhteisten asioiden läpiviemisen kansantajuiseksi. Viime vaalien ehdokkaani herra Stubb tätä teki ja se lisäsi hänen kansansuosiota roimasti. Hän ymmärsi, että ei riitä että asiakas tekee ostopäätöksen, mutta myös jatkokiinnostavuus pitää jollain taata. Ihan niin kuin mikä tahansa muu tuote!
Kuulolla 
Keskustelu
Ei kommentteja.