//
Luet
Innovaatio, Yleinen

Osallistun asioiden kulkuun- blogisarja osallistuvasta demokratiasta jatkuu


Jos vertaamme tätä päivää teollisen vallankumouksen ensimmäisiin aamuihin, niin kyynikko voisi todeta, että kaiken olevan hyvin ja palaisi sohvalle miettimään mitä Tuksu tekee ja onko Vesa Keskinen löytänyt uuden elämänsä rakkauden. Aktiivisuuden huipussaan hän voisi jopa äänestää tekstiviestikisassa tai osallistua yölliseen televisiochattiin.

Jos ei ole kyynikko, niin me elämme oikeastaan samanlaisessa tilanteessa, jossa aikoinaan elettiin 1850- luvulla. Maailma, jossa aikaisemmin on eletty, on muuttunut radikaalisti. Jos silloin maailma oli teollisen vallankumouksen kynnyksellä, niin nyt olemme teollisen vallankumouksen jälkilöylyssä ja siirtymässä palveluiden vallankumoukseen. Jos 1800 -luvun puolessa välissä tiedonvälitys oli kehittymässä, niin tänä päivänä me näemme uusia ja mullistavia tapoja kommunikoida. Internet, matkapuhelimet, viraalivideot, sosiaaliset mediat ovat vain pintaa. Koko ajan tulee tapoja, joilla ystävä toiselta puolelta maapalloa on läheisempi kuin naapuri. Samoin maailman kuvamme on usein läheisempi sellaisten ihmisten kanssa, jotka elävät eri aikavyöhykkeissä kuin lähikaupan kassalla. Tämä ei johdu elitismistä vaan yhteisistä harrastuksista, joita on helppo toteuttaa uuden tekniikan avulla.

Samoin poliiitisella rintamalla säädyt aikoinaan hallitsivat yhteiskuntaa. Nyt sen roolin on ottanut puolueet ja edunvalvontaryhmät. Ehkä erona on se, että säätyihin aikoinaan ei päästy, niihin synnyttiin. Tosin joku katkera on sanonut että myös puolueisiin synnytään, varsinkin jos haluaa sinne johtopaikalle. Niin usein puolueiden johtoon ajautuu jo kannukseen saaneiden politikkojen jälkeläisiä.

Sen takia väittäisin, että meillä ei kaikki ole niin hyvin. Jos me haluamme osallistua ja vaikuttaa asioiden kulkuun, emmekä tyydy harvainvallan mukaisesti yhteen totuuteen, niin nyt on aika osallistua. Jos emme osallistu nyt, niin jossain vaiheessa se on liian myöhäistä. Tai ei oikeastaan. Silloin muutos voi vain olla niin rajua, että se ei ole rauhanomaista.

Osallistuminen lähtee aina itsestä 

Kuten jokainen lääkäri, muutosjohtaja, opettaja tai oikeastaan kuka tahansa, joka haluaa saada muutosta aikaan, minäkin totean muutoksen alkavan itsestäni. Sen sijaan, että voivottelen tuskaisena mitättömyyttäni, niin aloitan tekemisen. Osallistuvan demokratian peruskulmakivi on, että olen itse siinä mukana, en sivustakatsojana vaan toimijana. Nyt en tarkoita mitään Jari Sarasvuo hömppää, vaan sellaista toimintaa, jossa voin vaikuttaa asioihin.

Olen aina ääneen miettinyt miksi tuhannet ja taas tuhannet ihmiset uhraavat omaa vapaa-aikaansa kirjoittamalla ja luomalla ilmaista tietokirjaa verkkoon. Wikipedia on paras esimerkki siitä kuinka ihmiset jakavat tietojaan ilmaiseksi ja osallistuvat yhteisen asian eteen. Suurimmat syyt tähän osallistumiseen on tiedon jako ja jano, mutta positiivisen tunnustuksen saaminen. He näkevät oman kynän jälkensä tässä työssä.

Samaan aikaan olen ihmetellyt miksi yritykset eivät aidosti hyödynnä ihmisten vapaaehtoista innovatiivisuutta omassa liiketoiminnassa. Joitain todella mainioita esimerkkejä olen nähnyt. Yksi sellainen on teknistet keskustelupalstat eri firmojen sivuilla. Siellä asianharrastajat neuvovat, korjaavat ja tukevat muita laitteiden käyttäjiä. Myös äidit etsivät usein ensin lasten terveysongelmiin vastauksia nettien äiti-lapsi palstoilta ennen kuin soittavat lääkäriin. Usein vastaus netistä on vain nopeampi ja parempi kuin leipiintyneeltä lääkäriltä.

Itse olen ääneen pohtinut oman vanhan työni suurta dilemmaa. Uskoisin uudella palvelulla olevan kysyntää. Varsikin kun sinä olet lukenut tämän blogiosarjan. Idea on seuraava. Kun pankin Asiakas keksii uuden palvelun pankille, niin hän kertoo siitä omalle pankilleen. Usein vastaus on negatiivinen. Sen jälkeen vain harvoin asiakas menee pankin B puheille. Hän vain hylkää ideansa. Mitä jos netissä olisikin palsta, jossa hän voisi keskustella asiasta, muut voisivat kommentoida sitä ja kehittää paremmaksi. Sen jälkeen pankki A, B ja C voisi tulla palveluun ja ostaa sen pois sekä maksaa kehittäjille korvausta.

Minä ideoin

Idea on sinänsä hyvä, mutta samalla johtaa siihen mitä mietin osallistuvasta demokratiasta. Perusongelma on siinä, että minulla on edustuksellisessa demokratiassa vaikutuskanavana polittiiset puolueet ja heidän kahvintäyteiset kokoukset, mitkä on päällekkäin harrastusteni kanssa. Joten en kerkeä mukaan. Mutta mitä jos minulla olisikin kanava, jossa voisin keskustella, osallistua, vaikuttaa ja luoda asioita sille taholle, jonka kanssa haluaisin asioida.

Ideointi yhteisten asioiden parissa voisi ajatusmallissani toimia siten, että esimerkiksi kunnalla olisi avoin internetpohjainen keskustelupalsta, jossa toimitaan omalla nimellä. Tällä palstalla voidaan luoda uusia ideoita, kuinka kuntaa kehitetään, kommentoida muiden keskustelijoiden ajatuksia sekä yhdessä kehittää parannusehdotuksia. Kunnan puolesta palvelussa olisi yhteiset kehittäjät ja valvojat, jotka sitten muokkaisivat asioita valmisteltavaksi. Ajatus on, että jos Wikipediaa voidaan yhdessä kirjoittaa, niin pitäisi myös oman kunnan kehitys/parannusideoita myös tätä kautta pystyä tekemään. Kun hyvä idea/ aloite on hyvin valmisteltu ja muokattu siihen kuntoon, että sitä voidaan viedä eteenpäin, niin kunnan oma työ pienenee, jonka avulla myös hallinnolliset kustannukset tippuvat. Kun aloite viedään kunnan päätöksentekoon, niin edustajat tietävät jo etukäteen, onko aloitteella laajaa kannatusta ja olisiko se mahdollista toteuttaa.

Tälläistä ideaa on lähtenyt kokeilemaan Islanti, tuo jumalan hylkäämä saari keskellä merta. Heidän kansanluonteeseen ei kuulu jäädä voivottelemaan saarelle vaan aidosti lähteä kokeilemaan uusia asioita. Pankkikriisi osoitti, että aina ei mene putkeen, mutta siitä huolimatta kokeilematta ei saa mitää. He ovat lähteneet rakentamaan uutta perustuslakia sosiaalisen median kanavien kautta. Islannissa on 25 hengen työryhmä, joka rukkaa lakia. Kaikki kansalaiset voivat seurata ja osallistua valmistelevaan työhön eri sosiaalisten kanavien kautta. Kommentteja ja ideoita voi laittaa Facebookin, Twitterin ja muiden apuvälineitten kautta. Uskon, että kustannukset ovat minimaaliset, mutta saatava hyöty on valtava. Samalla jokainen pääsee osallistumaan päätöksentekoon. Nyt valta on kansalaisilla, ei puolueilla jotka ovat etääntyneet kansasta.

Kuten kaikissa itsepalvelumalleissa herää kysymys kahteen tärkeään sivuvaikutukseen. Ensimmäinen on mahdollisuus osallistua kehittämiseen, jos itsellä ei ole käytössä esimerkiksi internetyhteyttä. Toinen sivuvaikutus on kuinka estää muutaman ”hullun” häiriköinti tai manipulointi. Huolet ovat aitoja ja siihen on loppujen lopuksi helppoja ratkaisuja, ilman että hyvä idea vesittyy muutamaan pikku muotoseikkaan.

Jos jatkamme kuntaesimerkillä, niin yhteisten asioiden valmistelu jo tänä päivänä on hankalaa. Jos kuntalainen ei itse osallistu kokouksiin tai seuraa kunnan omaa tiedottamista, niin vaikuttamiskanavat ovat suppeat. Esitetyssä uudessa mallissa voidaan hyödyntää uuden teknologian lisäksi myös vanhaa teknologiaa ja jakaa samoja tietoja myös paperimuodossa vaikka kunnan ilmoitustaululla. Samoin kuntalaiset voivat lähettää ideoitaan myös paperisessa muodossa kuntaan, josta ne siirretään verkkokeskusteluun.

Toinen ongelma on kuka saa ja osallistuu keskusteluun. Kaikissa tilanteissa, joissa osallistutaan keskusteluun, pitää aina kertoa kuka on ja mitä edustaa. Oli kyseessä sitten avoin torikeskustelu, jossa puhuja tunnistetaan kuin nettipohjainen keskustelu. Vaatimus siitä ketä edustaa ilmenee myös eturistiriitatilanteissa. Laajemmassa mittakaavassa on vaadittu mm. lobbareitten taustojen kertomista, jolloin tiedetään ketä he edustavat. Samaa avoimuutta pitää hyödyntää myös nettikeskusteluissa. Netissä on käytössä monia sähköisen tunnistamisen välineitä, joiden avulla nopeasti voidaan tunnistaa jokainen keskustelija. Tälläiset pankki, mobiili ja sirukorttitunnisteet eivät ole kustannuskysymys suhteessa siihen että saadaan varmennetusti tietoa, että puhuja on se, keneksi hän itseään väittää. Tarve tunnistamiseen on ilmeinen, vaikka samaan aikaan voidaan väittää että esimerkiksi Egyptin kansannousu ei ehkä olisi ollut mahdollista jos anonymiteettiä ei olisi ollut mahdollista.

Samaan aiheeseen liittyen huolenaiheena voi olla muutaman himoaktiivin kautta tapahtuva manipulointi. Sama ongelma on myös todellisessa elämässä. Kuitenkin, jos ideointiin ja asioiden valmisteluun saadaan aikaiseksi ajasta ja paikasta riippumaton tila, niin yhä useampi kokee mahdollisuudeksi osallistua siihen. Yleisesti tunnistettu tosiasiahan on se, että vaikka sanotaan että joukossa tyhmyys tiivistyy, niin jos bussimatkalla kaikilta matkustajilta Espoosta Helsinkiin kysytään ohjeita kuinka luodaan ratkaisu ongelmaan, niin vastaus on laadullisesti parempi kuin kysyttyäessä satunnaiselta asiantuntijalta.

Minä seuraan

Kun asia on hyvin valmisteltu, niin seuraava vaihe on asioiden seuraaminen. Muistan kun oma isäni aikoinaan kertoi kuinka hän työssään lähetti useita tuotteita ulkomaille asiakkaille. Hän pystyi seuraamaan tietokoneruudulta huolintaliikkeen lähetyksiä ja katsomaan koska se saapui asiakkaalle. Tämä tieto oli hänelle ja asiakkaalle todella arvokasta. Tästä on aikaa yli 10 vuotta.

Tänä päivänä tälläiset palvelut ovat itsestään selvyys. Jokainen joka tekee jotain tai odottaa jotain, niin kaipaa tietoa missä mennään ja kuinka kauan pitää vielä odottaa. Kun keskustelee nuorten kanssa rahan liikkumisesta, niin heistä on uskomatonta, että tänään maksamani raha ei ole heti toisella käytössä toisella puolella maapalloa. Sillä sähköposti on. Mitenkä raha eroaa sähköpostista. Heidän mielestään ei mitenkään.

Kun kansalainen täyttää esimerkiksi hakemuksen tai tekee aloitteen, niin häntä aina kiinnostaa missä asia etenee. Sen takia kuntien, valtion tai minkä tahansa hallinnon palvelussa yksi tärkein asia on tiedon kertominen mitä, koska ja miksi tapahtuu seuraavia asioita.

Jos palaamme kuntalaisen esimerkkiin, niin aloitteen tehneenä kuntalaisena on erittäin tärkeää tietää mitä aloitteella seuraavaksi tapahtuu, miten sitä on muutettu ja koska se tulee käsittelyyn. Nykyisessä järjestelmässä usein kuntalainen täyttää joko paperisen  tai netissä lomakkeen ja sen jälkeen se katoaa mustaan aukkoon. Jonkin ajan kulutta sitten tulee päätös josta tiedotetaan, jos muistetaan. Usein tuntuu että varskinkin paperisissa hakemuksissa ei edes tule tietoa, onko lomake tullut perille.

Tämä johtaa siihen, että usein soitetaan virastoihin ja kysellään asioiden etenemistä. Ennen kuin saadaan asiaa hoitava virkailija kiinni ja kerrottua asia, niin siihen on palanut sekä kuntalaisen mutta myös virkailijan aikaa, mikä on hidastanut muuta työtä. Jotta asioiden etenemistä olisi helpompi seurata, niin monessa julkishallinnossa, mutta myös yksityisessä yrityksessä olisi hyvä luoda järjestelmä, jossa voitaisiin seurata asioiden kulkua.

Toinen asioiden seuraamisen piirre on järjestää avoimia keskustelutilaisuuksia, joiden kautta voidaan sekä vaikuttaa, mutta myös pysyä ajan tasalla. Yhdysvalloissa tälläisiä yleisiä kuulemistilaisuuksia kutsutaan Town Hall- tapaamisiksi. Niissä voi keskustella asiantuntijoiden kanssa ja kuulla mitä ollaan valmistelemassa. Koska tänä päivänä meidän kaikkien aika on rajallista, niin tilaisuudet voitaisiin jakaa eteenpäin internetin kautta ns. Webcast lähetyksinä, jolloin suorassa lähetyksessä voidaan osallistua, mutta myös jälkeen päin katsoa esitys.

Isot yritykset, jotka toimivat maailmanlaajuisesti tekevät tälläisiä tilaisuuksia tuotelanseerausten ja muiden tiedotteiden kanssa. Palvelut ovat erinomainen tapa saada tietoa uusista asioista ja jopa kysyä, jos itse ei pääse fyysisesti paikalle.

Kolmas ja ehkä kriittisin asia seuraamisessa on tiedon haku. Jokainen joka on esimerkiksi koittanut löytää tietoa viranomaisten nettisivuilta jostain valmisteilla olevasta tai hyväksytystä asiasta, niin on väkisin törmännyt kielimuuriin. Usein meille asiantuntijoille tulee kirjoittaessa mieleen vain oman alan ammattitermistö ja emme osaa kertoa asioista sellaisilla termeillä, joita kaikki ymmärtävät.

Jotta tiedon haku olisi helppoa, niin esimerkiksi uutta ideaa luotaessa jokaisen pitää luoda idena ympärille erilaisia hakusanoja, joilla itse käsittään asian. Se mitä yksi termi minulle tarkoittaa ei välttämättä ole tuttu toiselle ihmiselle. Tälläisestä väärinkäsityksestä minulla on omakohtainen kokemus. Aikoinaan vastasin eräässä pankin projektissa yhteispohjoismaisesti maksamisen kehittämisessä verkkopankissa. Me kaikki projektissa puhuimme englantia. Käytimme termiä payment- kun puhuimme maksamisesta. Siitä huolimatta projekti ei edennyt. Ennen kuin ymmärsin että me kaikki käännämme toisen vieraan kielen sanan omalle äidinkielelle. Minulle payment tarkoitti maksamista ja suomalaisen tavan mukaan kaikkea maksuun liittyvää. Ruotsalaiselle kolleegalle se tarkoitti vain sellaista maksamista kun kuluttaja maksaa yritykselle tai päinvastoin. Hänelle kahden kuluttajan välinen maksutapahtuma on tilinsiirto. Tanskassa taas oli yli 16 erillaista kotimaanmaksutermiä, joten ei ihme että projekti ei edennyt. Ennen kuin yhdessä sovimme yhteiset termit. Kun kaikilla on tiedossa yhteiset termit, niin asiat etenee. Mutta jos lähdemme siitä oletuksesta, että kaikki tietävät yhteiset termit ilman että niitä kertoo muille, niin kommunikaatio-ongelma on valmis.

Minä saan tiedon

Kun osallistun ja seuraan asioita, niin haluan saada myös automaattisesti tiedon, kun se on valmis. Kun vien autoni huoltoon, niin yksi tärkeimmistä tiedoista on se, että saan tiedon kun kaikki on kunnossa. Yleensä korjaamo soittaa ja kertoo sen. Muutoin alan soittelemaan heille ja varastamaan heidän aikaansa. Mutta jos minulle on luvattu soittaa tiettynä aikana, niin silloin yleensä vain hermostun, jos soittoa ei tule.

Kun asioi verkkokaupassa ja ostan tuoteen, niin saan automaattisesti tiedon tapahtuman onnistumisesta. Tämä tieto on hyvä, mutta sen jälkeen alan odottamaan tietoa koska tuote saapuu. Kun tavara on sitten saapumassa saan tiedon siitä. Ja lopuksi saan vielä tiedon että nyt on kaikki toimitettu ja kysytään lisätoiveita. Usein näin ei kuitenkaan tapahtu. Oli kyseessä sitten yritys tai hallinto, niin säännöllinen tiedottaminen ei toteudu. Hyvä jos tulee edes perustietoa, missä mennään.

Vanhan autokauppias sanonnan mukaan takuu loppuu kun perävalot häviävät. Sama tuntuu olevan missä tahansa hallinnossa. Kun palvelu/ toiminto on saatu valmiiksi, niin mitään kuittia tai tietoa ei tule ja jos tulee, niin asiaa hoitavaa virkailijaa ei saada myöhemmin kiinni.

Kuitenkin julkishallinnossa olisi erittäin helppo toteuttaa järjestelmä, jossa tiedotettaisiin automaattisesti asioiden kulusta ja lopuksi annettaisiin loppukiitos. Kuten liike-elämässä uuden asiakkaan saaminen on paljon kalliimpaa kuin nykyisen ylläpitäminen. Sen takia, jos vaikka hammaslääkärikäynnin lopuksi kiitetään tapahtumasta ja samalla varataan seuraavan käynnin aika, josta tulee automaattinen muistutus, niin kansalaiset tulisivat useimmin lääkärille, mutta samalla heidän vaivansa olisivat helpommin hoidettavissa.

Pienillä asioilla voimme vaikuttaa yhteisen elämämme paremmaksi tekemiseen.

Nyt kysynkin oletko sinä kiinnostunut aiheesta ja miten sinä lähtisit kehittämään yhteistä demokratiaa. Jos kiinnostaa niin voimme järjestää erilaisia puhelin/videopalavereita jossa kehitämme yhdessä ajatuksia. Ota yhteyttä ja varataan aika ideoinnille.

About Larvala Antti

Ideanikkari, markkinoija, maksuliikekonsultti, verkkoeläjä, oluen ystävä.

Keskustelu

4 thoughts on “Osallistun asioiden kulkuun- blogisarja osallistuvasta demokratiasta jatkuu

  1. Itse näkisin että suurin ongelma suorassa vaikuttamisessa on asioiden laajuus. Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä tai ei kerkeä perusteellisesti käydä läpi asiaa johon olisi vaikuttamassa. Perus ihmisellä ei ole aikaa/halua/ymmärrystä paneutua asiaan, jotta voisi objektiivisesti asiasta päättää, ja tämä myös hidastaa päätöksentekoa.

    Suuri parannus olisi jo, että kansa voisi ns. haastaa jo tehdyn päätöksen. Sveitsissä käytössä oleva malli voitaisiin ottaa tännekin käyttöön, ja lisätä siihen mahdollisuus myös jälkikäteen tehtäviin muutoksiin. Osa päätöksistä runnotaan suht nopeasti läpi, on ihmisten lähes mahdoton keretä tekemään päätöksestä edes mielipidettä. Tietenkin hallituksenkin voisi kansa halutessaan haastaa, jos päätökset eivät mielytä voitaisiin järjestää kansanäänestys hallituksen jatkosta, jolloin hallitus joutuisi miettimään myös luvattuja asioita, eikä ”takinkääntö” olisi niin helppoa ja päättäjät olisi enemmän vastuussa kansalle. Tietenkin tämä hidastaisi hieman päätöksen tekoa, mutta vaalipuheet olisi sillion tilitettävissä.

    Tietenkin jos puhutaan pelkästään vaikutus kanavasta, ei luulis olevan kauheen hankalaa tehdä sivustoa jossa julkinen foorumi, osallistuminen vain tunnistettuna, galluppi mahdollisuus ja lomake jolla tehdä ehdotuksia kunta ja valtio tasolla. Joka kerta kun asiakirjaa käsitellään jää järjestelmään merkintä mitä muutoksia siihen on tehty, ja kuka sitä on lukenut. Jos asia etenee edustajiston käsittelyyn jäisi tästäkin merkintä. Tällöin äänestäjät voivat seurata miten asia etenee virkakoneistossa.

    Nopeeta plärinää työn ohessa, joten hieman katkeilevaa tekstiä, mutta Antti ymmärtää.

    Posted by Jouni Nieminen | heinäkuu 14, 2011, 9:56 am
  2. Politiikasta on tullut vaikeasti hahmoiteltava asia. Isojen asiakokonaisuuksien vuoksi yhä harvempi päättäjäkään edes ymmärtää kokonaisuutta. Kuitenkin jos Islantilaiset osaavat yhdessä laatia perustuslakia, niin mikään ei ole mahdotonta. Mutta jos itse ei osallistu, niin turha on marista miksi päätökset ovat niin käsittämättömiä kuin ne yleensä ovat.

    Teknisesti muutos on helppoa kuten Jouni sen kanssa totesi. Sen jälkeen alkaa aktivointi ja asennemuutos jossa päätökset ovat yhteisiä.

    Posted by Larvala Antti | heinäkuu 14, 2011, 10:15 am
  3. Koska tekniikka on olemassa ja toteutus ei olisi edes kallista, jos käytetään jotain muuta toimijaa kuin Tietoa, on tämmöisen palvelun tekemättä jättäminen jo kansalaisten aliarvioimista. Nykyään tiedonsaannin helppous varmasti ajaisi ihmisiä vaikuttamaan enemmän, mutta kun kanavaa tähän ei tällä hetkellä ole, kuin hankalat virkamieskoneiston läpi lähetettävät kirjeet, ei demokratia toteudu kunnolla.
    Tässä olisi kyllä hyvä idea jollekin aloittaa vaikka ei-virallisella versiolla. Jos kävijä määrät aletaan lukemaan kymmenissä tuhansissa, on päättäjienkin pakko alkaa kuuntelemaan ”forumin” kantaa asioissa. Varsinkin jos lähetään liikkeelle sillä että jokainen käyttäjä on tunnistautunut, pysyy poissa kaikki ylimääräinen ns. trollailu, eikä muutamat aktiiviset anonyymit voi ottaa hommaa haltuun ja ajaa omaa agendaansa ja keskustelu on virallisempaa. Verkossa kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa. Ainoa hidaste asiassa on juurikin päättäjät itse, kuka nyt omaa valtaansa haluaa heikentää.

    Posted by Jouni Nieminen | heinäkuu 14, 2011, 6:09 pm
  4. Jounin ajatus on erinomainen. Valtion taholta tälläinen keskustelufoorumi on jo luotu, mutta sillä ei ole yhtään keskustelua. Myös sinne pääsee ilman mitään vahvaa tunnistetta ottamaan kantaa asioista. Sivusto http://www.otakantaa.fi on oikeusministeriön palvelu, mikä on täysin vaillinainen.

    Idea olisi luoda kansalaisfoorumi, jossa on vahva tunnistus, jolloin jokainen asioi itsenään. Jos salasanan hukkaa, niin uudelleen tunnistautumisen kautta pääsee palveluun. Tällöin vältetään häiriköt. Palvelussa olisi valmiiksi kaikki Suomen kunnat sekä Eduskunta. Keskusteluforumilla voi seurata keskustelua ilman rekisteröimistä ja kommentoinnit vaatii rekisteröinnin.

    Palvelussa itsessään voidaan tehdä aloitteita, muokata aloitteita kommenttein pohjalta ja äänestää niistä. Jos hyvä aloite on tehty ja hyväksytty, niin ne voitaisiin myös sähköisesti allekirjoittaa tässä palvelussa ja laittaa eteenpäin tarvittavalle viranomaiselle. Uskon että jos esim. Järvenpään kaupungille osattaisiin kertoa kuinka Vanhankylänniemen leirintäkeskusta pitäisi kehittää, niin siihen saataisiin sitotunut yrittäjä paikalle moneksi vuodeksi. Varsinkin jos vetoomuksen olisi sähköisesti allekirjoittanut yli 1 000 ihmistä.

    Tämän lisäksi palvelussa voisi olla myös eri ryhmien maksulliset virtuaaliset kokousalueet, jossa voidaan hyödyntää videoneuvotteluja, chattia ja arkistoa. Tällöin ns. uudet poliittiset liikkeet voivat pitää kaikki kokoukset tälläisessä ympäristössä.

    Palvelu rahoitetaan kahdella taholla, mainostulot ja näiden kokoustilojen kk-vuokralla, kunnes sen rahoitus saadaan ulkopuolelta. Jos joku on kiinnostunut pohtimaan lisää, niin olen mukana. Firmani antaa myös tunnistemekanismit tähän järjestelmään, jolloin sekin jo hoituu.

    Posted by Larvala Antti | heinäkuu 15, 2011, 7:07 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Viimeisimmät kommentit

Muualla verkossa ajateltua

heinäkuu 2011
M T W T F S S
« Jun   Sep »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031
%d bloggers like this: