//
Luet
Innovaatio, Muu kehittäminen, Yleinen

Teknologia on ystävä uudessa osallistuvassa demokratiassa


Tässä osassa mietitään kuinka teknologiaa voidaan hyödyntää osallistuvassa demokratiassa. Nyt ei puhuta biteistä, vaan siitä kuinka saadaan aikaan tuloksia. Tätä lukiessa ei tarvitse olla tietotekniikkainsinööri. Jos et ole lukenut aikaisempia osia, niin tee se sillä silloin moni asiaa aukenee helpommin sinulle.

Viime vuosisadan aikana perinteinen media oli olennainen osa politiikan tiedonvälitystä. Se mullisti meidän demokratiakäsitettä. Saimme yhä nopeammin kanavan, jonka avulla pystyimme helpommin seuraamaan kehitystä. Uuden osallistuvan demokratian kanavana tulee toimimaan avoimempi monisuuntainen media. Se tulee olemaan seuraava askel median kehittymisessä. Sanalle media tulee aivan uusi merkitys.

Politiikassa teknologiaa on hyödynnetty jo vuosisatoja. Aluksi se oli tiedon välittämistä, mutta viime vuosina sekä politiikot, puolueet ja hallinto ovat hyödyntäneet teknologiaa eri tilanteissa. Joissain edistyksellisissä maissa, kuten Viro, sähköinen äänestäminen on ollut käytössä jo vuosia. Perinteiseissä maissa sähköistä äänestämistä pidetään mörkönä ja siitä tehdään suurempi este mitä se todellisuudessa onkaan. Valtionhallinto tekee todella kalliita kokeiluja miettimättä kokonaisprosessia, kuinka sähköinen äänestäminen voisi tapahtua. Kun Suomen tavoitteena on taata kansalaisille perusoikeutena laajakaista internetyhteydet, niin tuntuu oudolta, että sähköistä äänestämistä koitetaan tuoda itse äänestyspaikalle. Sen sijaan voisi kuvitella, että se siirretään verkkoon ja annetaan kokeeksi vaikka muutamille kunnille oikeus toteuttaa etä-äänestys netissä. Tunnistemekanismit ovat jo nyt kaikilla kansalaisilla. Tai ainakin 95 % omaa sellaisen.

Poliitikot ovat viimeisissä vaaleissa siirtäneet osan kampanjastaan sähköisiin medioihin. He facebookkaavat, blokkaavat ja twiittaavat. Mutta kuten olettaa saattaa, niin suurin kiinnostus tähän tapahtuu muutama kuukausi ennen vaaleja. Kun vaalien jälkeen käy ehdokkaiden ja edustajien sivulla, niin viimeisin päivitys on yleensä vaaleja edeltävältä ajalta. Jatkuvuus puuttuu.

Kuitenkin teknologiassa ei ole kyse mistään yhdestä teknologiavalinnasta vaan ihan samoista asoista, joista edellisessä kappaleessa puhuttiin kun mietittiin kuinka ystäväpiiri saadaan mukaan uuteen osallistuvaan demokratiaan. Kyse on aina siitä että teknologia pitää vedota tunteisiin, sen pitää olla yksinkertaista ja sen avulla voidaan konkretisoida asioita ja saada tuloksia näkyviin heti.

Teknologia ja tunteet ovat toisilleen vieraita käsitteitä, mutta toisaalta juuri siitä syystä menestyvimmät teknologiayritykset eivät kersku teknologialla vaan sillä että ne herättävät tunteita. Tästä hyvänä esimerkkinä on Apple. Heidän tuotteensa ovat kulttiasemassa käyttäjiensä parissa. Teknisesti ne eivät aina ole edistyksellisiä, mutta siitä huolimatta oma käyttäjäkunta on erittäin sitotunut käyttämään heidän palvelujaan.

Yksinkertaisuus tulee siitä kuinka helppoa on omaksua uusi palvelu. Mitä nopeammin, ilman ohjekirjoja, kuluttajat omaksuvat palvelun, sitä parempi tulevaisuus palvelun kehittymisellä on.

Jos teknlogialla voidaan hahmottaa, tehdä asioista helposti omaksuttavia, niin silloin sen käyttö puoltaa asiansa. Tälläisiä palveluja ovat nopeasti tehtävät mm. kyselyt, joissa tulosta ei joudu odottamaan, vaan sen saa heti tietoonsa.

Tärkeintä teknologiassa on aina myös miettiä mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Joskus tuntuu niin teknologiavalinnoissa kuin politiikassa vallitsevan sama periaate. Kerran rakennettua ei voida muuttaa vaan sitä väkisin koitetaan ajaa läpi jo valmiiksi liian pieneksi käyneen putken. Tälläinen politiikan käytännön esimerkki on Euroopan Unioni. Järjestelmä ja hallinto on aikoinaan rakennettu 6 jäsenmaan tarkoitusperiä vastaavaksi. Vuosien saatossa rakennettä on muutettu, mutta koko ajan on pidättäydytty vanhassa kuuden maan järjestelmässä taustalla, sillä kukaan perusjäsen ei ole ollut valmis tekemään kaikkea uudestaan ja pohtimaan kuinka järjestelmä voidaan saada toimivammaksi muuttamalla taustalla olevia toimintoja. Tämän takia esimerkiksi kaikki isot ja pienemmät asiat menevät jokaisen maan edustamiin kokouksiin, joissa on paikalla satoja virkamiehiä sekä suoraan jäsenmaista että hallinnosta. Kokoukset kestävät useita tunteja ja päätöstä vain ei saada aikaan. Ennen kun oli vain muutama maa mukana, niin päätös saatiin 10 hengen porukassa aikaan kivuttomammin. Nyt kun 150 ihmistä istuu kokouksessa, niin päätös ei synny ilmaiseksi. Kerran laskin yhden kokouksen kulun, jonka tuloksena ei tullut päätöstä vaan 6 tuntia puhetta. Kokonaiskustannus tästä oli 81 000 €. Tosin ¼ meni EU hallinnon piikkiin ja loput jäsenmaille. Tämän takia teknlogiasta puhuttaessa on aina hyvä huomioida kuinka pitkäikäiseksi valinnat tehdään ja onko niihin mahdollista tehdä muutoksia helpolla vai onko parempi tehdä valintoja huomioiden vain lyhyemmän ajan tavoitteet ja yksittäiset tilanteet. Samaa logiikkaa pitää käyttää kun valitaan itselle sopiva teknologia. Voi olla että nyt valittu malli jää parin vuoden kuluttua vanhaksi. Kuinka moni esimerkiksi muistaa mitä tehtiin 10 vuotta sitten. Jos silloin olisi tehty valintoja verkkopalveluista, niin nyt ne olisivat auttamattomasti vanhentuneita. Silloin puhuttiin multimediaviesteistä ja mobiilitelevisiosta. Kumpikaan ei koskaan lyönyt itseään läpi.

Tunteet ja teknologia

Kun Suomeen lanseerattiin vuosituhannen vaihteessa ensimmäistä kertaa sähköinen henkilöllisyyskortti, niin se koki yllätäen muuten niin teknologiamyönteisessä maassa yllättävää vastarintaa. Olihan uusi teknologia jotain sellaista, jonka piti mullistaa meidän sähköisen asioimisen. Vastustukseen oli monta syytä. Keskeisimpiä syitä oli teknologian käytettävyys ja sen hinta. Kyseisenä aikana harvalla oli kotona vielä laajakaistayhteyttä, jolloin työpaikalla hoidettiin useita käytännön asioita, kuten laskujen maksu. Muutama pankki jopa kokeili oman tunnistemekanismin rinnalla henkilötietokorttia, mutta kaikessa hiljaisuudessa veti sen pois. Samaan aikaan rinnalle tuli tunnistemekanismiksi pankkien omat järjestelmät myös kolmannen osapuolen palveluihin. Tunnistekortti vaati aina erillisen kortinlukijalaitteen mitä pankkitunniste ei vaatinut. Koska usealla työpaikalla työntekijöiltä evättiin uusien ohjelmien asentaminen työkoneeseen tietoturvauhkien takia. Samaan aikaan kuluttajat olivat tottuneet asioimaan yksillä käyttäjätunnuksilla ja mukana kannettavalla salasanalistalla. Kun tämä tunnistautuminen todettiin myös yhtä turvalliseksi kuin korttitunniste, niin kuluttajien oli paljon helpompi hyväksyä pankkitunniste kuin uusi teknologia. Tässä kokeilussa valtio hassasi noin 40 miljoonaa euroa. Käänteisesti kortin omaavia kansalaisia kohti annettiin 2 500 € rahaa joka suuntautui muutamalle tietotekniikkafirmalle.

Samalla tapaa moni uusi palvelu joko hylätään tai hyväksytään. Siihen pitää liittyä jokin henkilökohtainen tunneside, joka selittää miksi palvelu otetaan vastaan kuluttajien toimesta.  Yritykset ja yhteisöt ovat usein luoneet uusia palveluita omista tarpeista lähtien. Näillä he uskovat helpottavansa omaa työtään. Todellisuudessa jos tunne side ei muodostu kuluttajan ja yrityksen välillä, ei voi syntyä uutta suhdetta. Tunnesiteen syntymiseen ei ole yhtä helppoa kaavaa. Yleensä se liittyy seuraavan osan asiaan eli käytettävyyteen. Toisena vahvana osatekijänä on myös kuinka paljon uusi palvelu tuo lisäarvoa ja mielihyvää verrattuna vanhaan malliin toimia. Jos uusi palvelu helpottaa omaa arkielämää, niin sen korvaaminen vanhalla mallilla ei enää tule kyseeseen. Asia voi olla jopa niin pieni kuin palveluun rekisteröinti. Jos se onnistuu helposti verkossa verrattuna jonottamalla monta tuntia asiointiluukulla, niin paluuta ei enää vanhaan ole.

Käytettävyys on kaiken A&O

Uuden teknologian suurin hyöty on niiden helppokäyttöisyys. Niiden käyttäminen on suhteellisen helppoa. Niissä on ominaisuuksia, joita voidaan hyödyntää monella eri tapaa. Uusia toiminnallisuuksia tulee koko ajan lisää. Kommunikaatio eri palveluissa voi olla kahdensuuntaista, monien osapuolten välistä, niissä voidaan jakaa ja muokata tietoa ja toteuttaa jopa suljettuja keskusteluja sekä tallettaa tietoa. Samaan aikaan tekniikka on kehittynyt siihen suuntaan, että kuka tahansa pystyy tuottamaan erittäin nopeasti ja helposti hyvätasoista materiaalia. Googlen johtaja Petri Kokko totesi kerran nuorten Kiasman edustalla skeittaavien nuorten omaavan paremman ja tehokkaammat videokamerat kuin Yleisradion vanhentut teknologia edustaa. Nämä nuoret voivat muutamassa minuutissa tehdä näyttäviä videoita ja ladata erinäisiin videopalveluihin, kuten YouTube, miljoonien katseltaviksi. Samaan aikaan Yleisradiolta vaaditaan suuret rekat ja raskas koneisto tekemään liikkuvan kuvan ohjelmaa. Kaikki tälläiset ominaisuudet ovat erinomaisia asioita.

Sosiaalinen media on opettanut meille uusia tapoja viestiä. Pikaviestit, videopuhelut, sähköpostit, multimediaviestit, blogit ja muut toimintamallit olivat vieraita asioita meille kaikille reilut kymmenen vuotta sitten. Joskus jopa tuntuu oudolta muistella kuinka aikaisemmin on pidetty yhteyttä. Samaan aikaan niiden helppokäyttöisyys on tuonut palvelut kaikkien lähettyville. Oma äitini jäi elääkkeelle reilun 60- vuoden ikäisenä. Sitä ennen hän ei ollut koskaan käyttänyt tietokonetta. Nyt hän osaa soittaa Skypellä videopuheluita, muokata valokuvia ja paljon muuta. Kuten kaikessa muussa asiassa, kun palvelu on tehty helppokäyttöiseksi, niin niiden omaksuminen on nopeaa.

Kaikissa näissä uusissa palveluissa käytettävyys on ollut se tekijä, miksi ne ovat keränneet isoja käyttäjämääriä lyhyessä ajassa. Ennen nettisivun ylläpitoon ja kirjoittamiseen tarvittiin edes jonkin verran koodin ymmärtämistä. Nykyään blogin perustaminen ja ylläpito sujuu kaikilta lukutaitoisilta ihmisiltä. Sama koskee vaikka videoiden muokkausta. Ennen meidät istutettiin katsomaan kotivideoita, joita oli käsivaralla kuvattu ilman mitään editointia. Tosin kyllä tälläisillä videoilla saatiin vieraat nopeasti karkoitettua. Nykyään kotitietokoneilla voidaan muokata todella nopeasti erittäin hyvätasoisia videoita. Ulkoisilla nettipalveluilla voidaan samoihin videoihin lisätä tekstitys monella eri kielellä. Ennen tälläinen olisi ollut kustannuskysymys, nykyään viitseliäisyys. Jos tekee jotain, niin todella pienellä vaivalla siitä saa vielä paremman.

WYSIWYG

What-you-see-is-what-you-get on lyhenne sanasta WYSIWYG. Sitä käytetään kun puhutaan uusista teknologisista palveluista, joissa heti näkee lopputulosta ilman että laittaa käsiään ns. konepellin alle ja alkaa vääntämään koodia. Tätä ajatusmallia laajemmin konkretisoimalla kaikissa teknologisissa palveluissa pitää aina huomioida. Ajatus lähtee siitä että pystyy seuraamaan omaan asiaansa helpommin.

Jos tänä päivänä laittaa kirjeen hallintoon, niin usein tulee tunne sen katoamisesta johonkin putkeen, josta tulos pulpahtaa ulos sitten joskus. Joskus se hukkuu matkalla ja päätöstä ei koskaan tule. Sen takia osallistuvassa demokratiassa ja sen teknologisessa toteutuksessa pitää huomioida kuinka voidaan nopeasti taata käyttäjille tieto että jotain todellakin tapahtuu.

Me elämme aikaa, jossa aikajänne on erittäin lyhyt. Kaikki pitää saada heti. Sitä voidaan pitää jopa huonona ilmiönä. Ihmisillä on kärsivällisyys kuin kärpäsellä. Kuitenkin kun puhumme palveluista, niin läpinäkyvyys on asia, jonka avulla saadaan luotettavuutta toimintaan. Läpinäkyvyydellä on myös hintansa. Nyt jokainen joka käyttää palveluita, niin saa tietää mitä ne yleensä maksavat.

Julkishallinnossa olen joskus ääneen miettinyt, olisiko esimerkiksi hyödyksi jos meillä olisi aito tieto siitä että paljonko esimerkiksi lääkärikäynti todellisuudessa maksaa, vaikka sitten laskun lopussa olisikin tieto että 99 % kuluista maksetaan verovaroin.

Idea tästä lähti siitä kun yksi lapsistamme syntyi Yhdysvalloissa. Saimme kokonaislaskun kotiin. Hinta oli reilut 15 000 taalaa. Siinä oli eritelty kaikki kulut. Samoin siinä oli vakuutusyhtiön maksama osuus merkitty ja lopuksi meidän osuus. Tämän tiedon luettuani ymmärsin mistä lasku koostui, kuinka paljon vakuutusyhtiömme maksoi laskusta ja loput oli meidän osuus. Kun toinen lapsemme syntyi, niin synnytysosastolla nuoret äidit kiukutteli kun joutuivat maksamaan 100 € parista yöstä sairaalassa. Kun kyselin eri lääkäreiltä ja muilta hoitohenkilöiltä paljonko lapsen synnyttäminen todellisuudessa maksoi. Pitkällisen kyselyn jälkeen hinnaksi kerrottiin suurin piirtein 12 000 €. Siitä mietin että mitä jos synnytyksen jälkeen tulisi kotiin lasku, jossa kerrotaan kaikki toimenpiteet mitä on tehty ja niiden summa. Sen jälkeen kerrottaisiin verovarojen kattavan 99 % kuluista ja 1 % jää itse maksettavaksi. Tämän tiedon saatuani voisin jopa hyväksyä verojen maksun.

Teknisesti tälläiset konkreettiset tiedot on helppo toimittaa. Niitä käytetään jo nyt monessa liiketoiminnassa. Teknologian kannalta idea on tuoda palveluita selkeästi esille ja kertoa kuinka kokonaisprosessi etenee. Tälläiset palvelut pienentävät turhia kyselyjä julkishallinnossa, jolloin pienemmällä työmäärällä voidaan keskittyä sellaisiin tehtäviin, joissa tarvitaan ihmistyövoimaa. Samaa ideologiaa noudattaen pankit ovat onnistuneesti siirtäneet laskujen maksun konttoreista ensin automaateille ja sen jälkeen verkkoon. Oltiin tästä kehityksestä ja niistä maksettavista palveluista mitä mieltä tahansa, niin harva haluaa enää palata aikaan, jossa kaikki asiat hoitui konttorissa pankkiaikoina, jotka ovat jopa lyhyemmät kuin virka-ajat.

Tulevaisuuden politiikka tulee olemaan paljon talouteen liittyviä kysymyksiä. Onko meillä varaa ylläpitää nykyistä järjestelmää? Uskon, että jos pystymme luomaan uuden toimintamallin, jossa konkreettisesti voimme vähentää manuaalista työtä, pystymme pienentämään hallinnon kustannuksia. Läpinäkyvällä mallilla myös henkinen tehokkuus kasvaa, sillä jokainen turha toimenpide pitää uudessa demokratiamallissa tekemään paremmin ilman että hallinnollisesti tehdään turhia töitä.

 Ostetaanko, rakennetaanko itse vai kootaan osista?

Teknologiaa hyödyntäessä tulee eteen aina kustannuksia. Harvalla instituutilla, puolueella, ryhmittymällä tai henkilöllä on rajattomasti käytettävissä rahaa. Näennäisesti osa palveluista on ilmaisia, mutta kuten vanha sanonta kuuluu- ei ole ilmaista lounasta- niin jokaisen teknologian käyttöön liittyy kustannuksia. Oli kyseessä sitten vanha teknologia kuten painettu paperi tai sitten uusi digitaalinen media.

Perinteisesti teknologiaa on ostettu monta konesalillista täyteen. Usein ostohetkellä on jo huomattu että ostettu teknologia on vanhentunutta ja vaatii ainaisia päivityksiä. Samaa olen aina sanonut ystävilleni kun he kyselevät mikä tietokone kannattaa ostaa. Ostitpa minkä tahansa tietokoneen tai muun teknisen laitteen niin seuraavana päivänä puolta parempi kone löytyy puolet halvemmalla muualta. Jos teknologiaa ostaa itselleen, niin siinä on etuna se, että se on sinun oma hamaan loppuun asti. Sillä kukaan ei osta käytettyä järjestelmää, jonka päivitys ja muut ominaisuudet eivät enää vastaa nykyisiä tarpeita.

Toinen vaihtoehto on rakentaa itse. Tällöin voidaan hyödyntää omaa osaamista. Myös kustannukset ovat kuulemma pienimmät. Ainakin niin kuvitellaan. Kuitenkin harvoin itse tehty valmistuu nopeasti. Sen päälle tulee ylläpitokustannukset. Kolmanneksi isoin ongelma on osaavan työvoiman pitäminen palkkalistoilla. Tästä hyvänä esimerkkinä on suomalainen pankkiteollisuus. Jokainen suomalainen liikepankki siirtyi tekniseen aikaan 1970- luvun lopussa. Silloin rakennettiin tekniset perusjärjestelmät. Vuosien aikana on todettu, että on helpompi kehittää vanhaa järjestelmää kuin uusia koko perusjärjetelmä. Aikaa kului, pankit kehittyivät ja uusia palveluja tuli markkinoille. Sitten eräänä päivänä 1990- luvun lopussa huomattiin, että perusjärjestelmä on todella monimutkainen, sen todella tuntevia ihmisiä on todella vähän enää töissä ja uudet tekniset koodaajat eivät osaa sitä käyttää. Samoin tekniset kuvaukset olivat jääneet tekemättä. Samaan aikaan markkinoilla ei ole mitään sellaista valmista tuotetta, jolla voitaisiin korvata vanha järjestelmä. Ainakaan sillä rahalla joka olisi kohtuullista käyttää. Oltiin ja ollaan edelleen patti-tilanteessa. Tämän saman syyn takia pankin yksi siilo ei tiedä mitä toisessa osassa tapahtuu. Sen takia en edes ihmettele miksi pankit eivät osaa tunnistaa luottoriskejään. Oma järjestelmä ei osaa tunnistaa kaikkia niitä liikkuvia osia, joita jokaisessa pankissa on. Tämän takia oma tekeminen kuullostaa aluksi hyvältä,  mutta siihen liittyy usein riskejä, jotka huomataan liian myöhään ja silloin muutokset ovat erittäin kalliita.

Mitä jos kootaan palvelut osista ja ostetaan loput? Maailmassa alkaa olla paljon valmiita elementtejä, joita kokoamalla voi saada sellaisen palvelun kun haluaa. Ajatus on se, että kootaan palvelu olemassa olevista osista niiltä osin kun se on järkevää. Palvelun  aivan ydin tehdään itse ja kaikki sellaiset toiminnat, jotka on parempi ulkoistaa, niin ne myös ulkoistetaan. Tällöin pystytään palvelua nopeasti muokkaamaan omien tarpeiden mukaan.

Jos esimerkiksi kunta lähtisi tekemään avointa keskustelufoorumia, jossa voisi kommentoida aloitteita, tuottaa niitä, luoda keskusteluryhmiä, äänestää aloitteista ja seurata asioiden etenemistä, niin palvelu voitaisiin toteuttaa nopeasti jo olemassa olevilla nettipalveluilla. Samalla tapaa kuin Wikipedia, voidaan ottaa käyttöön valmis tekninen alusta, johon kuka tahansa voi luoda uuden aiheen ja muut voivat sitä kommentoida. Tämä toimisi teknisenä pohjana palvelulle. Kun palveluun tullaan, siihen pitää luoda vahva tunnistemekanismi, jonka avulla käyttäjät ainakin sisäänkirjauksessa vahvasti tunnistetaan. Tälläisiä palveluita myös on käytössä. Tätäkään ominaisuutta ei tarvitse itse tehdä. Sen jälkeen maailmalla on valmiita komponentteja, joilla voidaan luoda reaaliaikainen keskustelu ja viestinvaihtojärjestelmä. Myös keskustelu pitää viedä muihin palveluihin, eli se pitää pystyä linkittämään muihin sosiaalisiin medioihin. Ajatus siitä että kaikki keskustelu on yhdessä paikassa on vanhentunut. Sen sijaan viedään keskustelu niihin foorumeihin, joissa on käyttäjiä, ei väkisin kuvitella että kaikki haluaa tulla kunnan omaan foorumiin. Tälläisiäkin toiminnallisuuksia löytyy valmiina. Myös aloitteiden äänestämiseen liittyviä ominaisuuksia myös löytyy valmiina. Lopuksi kun aloite on hyväksytty ja valmis, niin se pitää pystyä lähettämään kunnan sisälle käsiteltäväksi. Myös tähän löytyy valmiita komponentteja. Mitä kunnan sitten pitäisi tehdä. Luoda alusta, johon kaikki laitetaan kasaan. Jos tulee uusia toiminnallisuuksia, niin ne voidaan helposti lisätä tälläiseen palveluun.

About Larvala Antti

Ideanikkari, markkinoija, maksuliikekonsultti, verkkoeläjä, oluen ystävä.

Keskustelu

2 thoughts on “Teknologia on ystävä uudessa osallistuvassa demokratiassa

  1. Havaitsenko pientä kuittausta taannoiseen avautumiseeni pankista😀

    Posted by Jouni Nieminen | heinäkuu 22, 2011, 11:09 am
  2. Ei oikeastaan kuittia, mutta kun on sillä alalla ollut ja huomannut kuinka korkotuotot hupenivat samassa yhteydessä kun aloitettiin tekemään läpinäkyvämpiä palveluita. Ennen asuntolainaajan maksoivat muiden kulut. Nyt kaikki maksaa omia kulujaan. Tosin se, että pankit ottaa hulluja riskejä koska eivät oikein tiedä mitä vasen ja oikea käsi tekee, johtuu pitkälti kahdesta syystä, a) ahneus ja b) erittäin alkeelliset ja sekavat omat sisäiset valvontajärjetelmät.

    Posted by Larvala Antti | heinäkuu 22, 2011, 11:51 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Viimeisimmät kommentit

Muualla verkossa ajateltua

heinäkuu 2011
M T W T F S S
« Jun   Sep »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Eniten klikkauksia

%d bloggers like this: