//
Luet
Yleinen

Mitä voimme oppia musiikkiteollisuudesta?


Oppimista on monenlaista. Joskus opit ovat hyviä esimerkkejä, toisinaan ei niin positiivisesti tarinoita. Esimerkiksi musiikkiteollisuudesta, joka kamppailee samaan aikaan piratismia vastaan ja on pakotettu muuttamaan omaa liiketoimintamalliaan. Muutos ei tule sisältä päin, vaan ulkoa pakotettuna. Mutta syyt johtuvat toimialan sisäisistä päätöksistä. Perinteisten levyjen myynti on laskussa ja keikkamyyntikään ei oikein vedä. Levykaupoissa valikoimat supistuvat ja tilalle on tullut bändien t-paitojen myynti.

Mistä tämä kaikki johtuu? Oman lyhyen mietinnän tuloksena tilanteeseen on vaikuttanut seuraavat asiat:

  1. Levy-yhtiöt paketoivat liian isoiksi
  2. Pakettien hinta tuli kalliiksi
  3. Hallinto halusi saada etukäteen rahan käteen
  4. Sopimukset olivat liian pitkiä
  5. Kuluttajia ei kuunneltu

Eli kun 70- luvun alussa levy-yhtiöt aloittivat paketoimaan bändien kappaleet yhä useammin levyiksi single-levyjen sijaan, jolloin niille ympättiin paljon täytekappaleita, jotta saatiin paketille parempi hinta mikä vähensi ostokertoja. Paketoinnin syynä oli se, että tällöin pystyttiin saamaan yhdestä ostokerrasta moninkertainen hinta. Tämä piti saada, koska haluttiin sitoa bändi pitemmällä sopimuksella levy-yhtiöön mikä yleensä laiskistuttaa bändiä. Samaan aikaan kuluttajat alkoivat huomata, että miksi ostaa iso paketti, josta halusi käyttää vain yhden pienen osan. Jos bändin levy sisältää muutaman hyvän kappaleen, mutta hinta on liian korkea, niin se ajaa piratismiin. Valitettavasti.

Tätä samaa virhettä on nyt toistamassa mediayhtiöt yhdessä urheilujärjestöjen kanssa. Esimerkiksi jääkiekon kansallinen tai kansainvälinen kattojärjestö koittaa saada lyhyellä aikajänteellä maksimoitua tulon välittämättä kuluttajien toiveista. Nyt kattojärjestö myy tuotteensa mediayhtiölle parhaaseen mahdolliseen hintaan, joka joutuu maksamaan tuotteesta kovan summan kertaluontoisena korvauksena myyjälle. Jotta mediayhtiö voisi myydä tuotetta eteenpäin kuluttajille ja saada voittoa ostoksestaan, niin se paketoi ostetun tuotteen osaksi vielä isompaa pakettia. Esimerkiksi jääkiekon MM-kisat paketoidaan vuoden kanavapakettiryhmään, josta 90 % sisältää kaikkea muuta kuin kuluttaja on valmis maksamaan. Joskus jopa niin, että jo paketin kauan sitten tilannut joutuu uusimaan päätelaitteensa HDTV-kelpoiseksi, ennen kuin voi katsoa pakettia. Tai tuotetta voi katsoa vain mediaryhmän valitsemassa mediassa kuten televisiossa. Koska kuluttaja, joka on kiinnostunut useasta eri lajista, joutuu yleensä ostamaan usean erilaisen paketin, jotta voisi ostaa katsoa suosikkilajinsa. Samalla tulee rinnalle 99 % roskaa, jota ei edes halua, mutta siitä joutuu maksamaan.

Koska taloustieteen lakeja noudattaen hyödykkeiden rajahyöty suhteessa käytettävään rahamäärään joutuu arvion kohteeksi, niin osia paketeista ei kannata tilata ja mielenkiinto kyseisiä lajeja kohtaan alkaa sammumaan. Koska sopimukset ovat pitkiä, niin mediayhtiöt ja urheilun kattojärjestöt huolehtivat siitä, että kuluttajan mielenkiinto kuolee kyseisiä lajeja kohtaan. Varsinkin kun kuluttajien mielenkiinnosta samaan aikaan tappelee monta muuta asiaa ja lajia.

Mutta mikään tarina ei olisi hyvä, jos sillä ei olisi opetusta. Ymmärrän urheilujärjestöjen päätöstä ottaa nopea helppo raha kuin tehdä laajempaa myyntityötä suoraan kuluttajien kanssa, mutta siitäkin huolimatta olisi järkevämpää taata pitempi tasainen tulo kuin kerta rykäisy, jonka jälkeen lämmittävä vaikutus katoaa kuin kusi pakkasella housuissa.

Urheiluyhteisöjen ja mediayhtiöiden pitäisi katsoa iTunes-mallia, jossa voi ostaa sekä yksittäisiä tuotteita tai isoja paketteja. Hinta yhden tuotteen ja ison paketin yksikköhinnan välillä ei ole liian suuri. Tosin jos vielä tuotteita ei rajotettaisi maantieteellisiin osiin, vaan se olisi avoimesti myynnissä kaikkialla, niin ostajia varmaan tulisi paljon enemmän. Nykyinen maantieteelliset rajoitteet ajavat piratismiin siinä missä ylikallis hinnoittelu.

Itse olen jo tehnyt valintani. En maksa jääkiekon MM-kisat lipuista 100 € enempää missään olosuhteessa. Tosin suosin lajeja, joissa pelaajien arvostaminen on suhteessa heidän omaan aitoon kiinnostukseen lajia ja katsojia kohtaan. Ensi kesänä pelataan Amsterdamissa Lacrossen EM-kisat. Mukana olevista pelaajista kukaan ei saa palkkaa lajista. Suurin osa jopa ottaa töistä palkatonta vapaata, jotta pääsee edustamaan omaa maataan kisoihin. Aito kiinnostus lajia kohtaan näkyy myös suorituksessa. Ammattilaisurheilu on nykyään liian kliinistä, jonka takia aidot tunteet eivät näy suorituksissa.

Jääkiekko on ollut minulle läheinen laji yli 35-vuotta, mutta lajiliittojen toiminta on tappanut suurimman palon sydämmestäni. Nykyiset hinnoittelumallit, mediamyynnit ja ylimielinen asenne vain on vahvistanut omaa päätöstäni. Joskus jopa toivon, että elintarvikekaupan kytkykiellot saataisiin mediayhtiöiden toimintaan.

 

About Larvala Antti

Ideanikkari, markkinoija, maksuliikekonsultti, verkkoeläjä, oluen ystävä.

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Viimeisimmät kommentit

Muualla verkossa ajateltua

toukokuu 2012
M T W T F S S
« Apr    
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031  
%d bloggers like this: